lauantai 18. helmikuuta 2017

raamitta...

vuosien jälkeenkin kotipiha tuntuu
elämän enemmältä,
sieltä kaikki elämään virkos,
sieltä haaverit opittiin kestämään,
onnen helmet nauttimaan.
   elämä maalautuu taululle,
jonka aikuisuus raamittaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...