Kaipaan, aikaan, jolloin
tunsimme toisemme,
nyt olemme sosiaaliturvatunnuksia,
yhteisen omaisuuden puolikkaita.
Alkuun meillä ei ollut
toistemme lisäksi mitään muuta,
ainoastaan itsemme.
Yhteiset ponnistelut toivat
maallista hyvää,
mut
kuormamme toistemme
tunteista keveni,
kunnes lopulta
tyhjeni.
Kaipaan aikaa alkuaikojen,
aikaa,jolloin ei ollut mitään
muuta, kun
elämänusko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti