perjantai 26. kesäkuuta 2015

kamut...

Minne elämä jatkaakaan,
kun minusta irtoaa,
minne saakka matkaakaan,
muisteloikohan se yhteistä aikaamme.
Miten elämä minuun takertui,
tuliko ihan vartavasten,
jos tuli, niin uskon, että
lähtiessään minua kättelee,
olemmehan hyvät kamut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...