torstai 18. kesäkuuta 2015

paarma...

Paarma puras pyllyyni
lekottelin viltilläin,
kesähellettä ootellessain.
Kutituttaa,
no,
elämä aina raapututtaa,
käännän kylkeäin,
taivas sininen,
olen paarman kera yksinäin,
tykkäämme sinitaivaan alusmaista,
kielomerten takamaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...