torstai 18. kesäkuuta 2015

vuodet kuluvat...

Vuodet kuluvat,
eivät ihan puhki,
hihoistaan rispaantuvat,
otsakiharani takaraivoon
kiertyi,
olen aikamoinen,
elämän pyyhkimä,
mut
päiväni itselläin täytän,
yöksi sinut viereeni
mahdutan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...