lauantai 20. kesäkuuta 2015

nella

Etana kelli,
sateessa kelli,
katseli kuuta,
kaikkea muuta,
Nelluskani pienoinen
runoili mulle illan suussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...