lauantai 20. kesäkuuta 2015

vanutan...

Muistelen sinua,
kainostellen,
kuten alkujaankin.
  Elämä saneli toisin,
olen onnellinen,
että kohtalo saneli polkumme,
jotka eivät yhdessä
vaeltaneet,
mut joskus aattelen, vanutan ja muistelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...