torstai 18. kesäkuuta 2015

pihamaani...

Pihamaani,
vihreänä aaltoilee,
kissani arvokkaasti saalistaan
jallittaa.
 Istun keinussain,
ihailen ja itseäin arvuuttelen,
voisinko kukkapenkkiä suoristaa,
pensaita kouluttaa,
voisinko kasvimaatani hienoimmin hoidattaa,
voisin,
mut
annan sieluni katseelle vallan,
kaikki ajoillaan,
kaikki kohdillaan,
minun pihamaani,
kasvoni ilmekkäät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...