sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

hyppynaru...

Rukoilen mutten  uskokkaan,
taivuttelen itseni päivään,
mutten makuullein joudu,
rukoukseni,
isämeidän,
ihan koulussa opittua,
mut
jelppaa
tosihädässä.
Kyl isommat voimat elämää ojetaa,
Putin kiukuttelevan
kauneuden hyppynaru.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...