Mieli ei unohda,
tuska ei hellitä vaikka
elämässä kelluisin,
muistan ihmismielen hirmuuden,
muistan kapitalistin hirmuvallan,
tunnen yhäkin roiston iskut sisälläin.
Olin nuori,
lapsikin,
orjuuttaja nyhti äitiäin,
kurjuutti kohtaloitamme,
hymyhuulin hän nautti,
äitini uurasti,
yksinhuoltajana itsensä kuivutti,
orjuuttaja ilosta rahasti.
Silloin päätin,
etten riistäjää syötä,
onneksi enemmälti kuolleetkin,
sil ihminen on viaton,
varatonkin kulkija maantien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti