perjantai 2. elokuuta 2019

syksyinen aamu...

syyskuinen
aamu herää
värikylläisenä,
niityt ja metsänreuna
rusehtaa,
pihakoivu syyspuvussaan,
aamukasteisessa nurmikossa
siili vipeltää,
kurrenpojat petäjää kiertää

en haastele ääneen
sillä tälle kauneudelle
ei ole sanoja,
vaan
tunteen silmiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...