Kotkanpoika...

Luonto kesyyntyy
Ja
Kaupungeihin
Pesiytyy,
Samalla se itsetuntonsa
Laimentaa,
Villin luontonsa
Katukuvaan vaihtaa

Pian ei arotuulet
Puhaltele,
Myrskysäät vilahtele,
Vaan kaikki on
Sumuisen katuvalon samentamaa

Kotkanpoikakin oppi ennenvanhaan
Korpimetsistä
Eväänsä
Hakemaan,
Nyt se istuu
Asuntojen räystäillä
Ja kesypulun matkaansa ottaa,
Joskus se ei viitsi edes
Munkkiniemestä lasipalatsille liitää,
Vaan ratikan katolla
Pummina kulkeutuu

Ihmisetkin ovat muuttuneet
Ympäripyöreiksi,
Pulloposkiksi
Läpänheittäjiksi
Joilla ei ole mitään sanottavaa,
Koska elämä on muotoillut
Heidät
-Samantekeviksi