lakkasuo...

syvän yön aikaan
hillasuolla,
usvapeitteen suojissa
marjastaa mesikämmen
metsiemme valtias
eläinen kuningas,
hän
jolle luojan kukkasetkin
kumartaa,
päivänsäteet loistavat,
hän
poimii kaksin käsin
mehukkaita lakkoja,
aamukirpeitä karpaloita,
välillä röyhtäilee,
rintaansa taputellen,
ympäristöään tarkkaillen

olen vaiti,
odotan vuoroani,
ämpärini on tyhjä,
mutta mielenmaisemani
täynnä luonnon kauneutta,
luonnonrauhaa jossa asiat
tapahtuvat luonnonlakien mukaan