maalaisromantiikkaa...

maaseudulle pääsee
kun ajelee
moottoritien päähän,
kääntyy siitä pienemmälle
ja kuoppasemalle pikitielle,
kun sitä rynkytystä on kestänyt
nälkään saakka,
silloin pysähdytään suljetulle
huoltoasemalle,
siellä syödään ennakkoon
pikaruokapaikasta ostetut
hipshokkelit ja cokikset,
kustaan
huoltsikan seinään ja jatketaan
matkaa,
kunhan ensin ollaan kiristelty
mutterit uudesta sähköautosta,
lähinnä sen renkaista

viimein tullaan hiekkatielle,
joka onkin sitten moottoritien
osuutta tasaisin pätkä,
sitä ajellaan niin pitkään kun
sähkö  loppuu autosta
ja majoitutaan entisen kirkon
sakastiin siksi aikaa kun
tiepalvelu tulee latailee autoa

päivä tai kaksi on vaihtunut,
sillä niin matalaksi on
maalaisreissu muuttunut,
jokaisella turvat rullallansa
mutta matka jatkuu,
sillä pian ollaan entisessä
mummolassa

mummola on pajukoitunut,
tikat hakanneet yläkerran seiniin koloja
ja vintillä kuuluu maailman
kauneimmat lintuäänet,
mutta ennen sitä
jokaisen kintut on
naarmuutuneet villiviinin oksista
ja villiviinien varsista, sekä  nokkosten
polttelemsta paukamista

yks toisensa peräån
vetäytyy sähköauton suojiin,
viimeisenä isäntä itse,
eikä hänelläkään ole kasvoillaan
maalaisromantiikan hymykuoppia