lampensa rannassa
kaunihisti kukkii,
sen kukka on kauniinpi
kuin jaloinkaan,
sen tervaleppäkin
tietää
sillä sen alaoksien
suojissa tuo
suven komeus
asustaa
uiskentelen vierellänsä
mutta annan vain
katseeni
koskettaa,
sillä
olen kylpenyt
maailmanpahassa,
kukkanen vain luontonsa
kehdossa
katselen kaunista
metsäjärveä
kaatuneen kelopuun
rungolla.
en ääneen puhele,
mielissäni
vain,
sillä tämä luontokomeus
ei sanojani raameikseen
tarvitse,
vaan lainvoiman,
olenhan mahdollisen
evontiedeksnsallispuiston
metsälammella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti