säteet verhon rakosesta
välähtää
sillohi
unimaitten
ote
raukiaa
ja päivänvalon tie
aukiaa
päivänvalossa
mieli näkee tehdä kaikki
hyvät
pahat
tahi olla vaan ja
möllöttää
mut niin tahi
näin
yötpäivät
ovat
ihmisen aikaa.
.sitten saapuu toinen tie
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti