ikkunan takaa
näen elämän
alkaneen,
juon aamukahvin ja
meen mukaan
.vaikken mihinkään.
kaupunki on katuja
kerrostaloja.
valovilkuteltuja risteyksiä
.tympääntyneitä menijöitä
hymyttömiä suita
meen elatuskeskukseen
jossa taon
elämäni einekset,
palaan sieltä
tessin mukaisesti
ja lokeroidun
ikkunani taase
.tämä on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti