russakka...

Russakka ei tykästy
nykyajasta,
betonista,
muovitapetista,
pölynimurit
saavat sen
kauhunvaltaan.
  Russakka, ennen kotoinen
seinärakosten kurkkija.
Hirsirakennukset
sille mukavuutta
kerrakseen.
  Rakastan russakkaa,
viatonta luontokappaletta,
nykymaailman karsastamaa.
Yhäkin muistan, kuinka russaka
tipahti katosta
keittooni.
Ihana rusahdus vain suustani kuului,
maku kalakeitossa hieman
muuttui, mut
kulinaristinen elämys.
  Siks toisekseen russakat hätistivät kärpäset,
ne ei tulleet toimeen.
Mummoni laittoikin
lypsylle lähtiessään russakan
lehmän häntään,
perskärpäset kaikkos,
maitoämpäri hetkessä täyttyi.
mummoni russakan esiliinansa
taskussa pirttiin kantoi,
sängyn päätyyn, jossa tällä
oli oma koti ja siinä toistasataa
heimoeläjää.