maanantai 15. joulukuuta 2014

tramatiikkaa...

Luonto kuuntelee,
aavikonkin.
Lehtometsät
kotinain,
aavikot ystäväin.
Taivaankansi yhteinen,
pilvet ja tähdet,
mielemme silmät.
Aurinko ja kuu,
elämämme.
Luonto,
ilman mitään tramatiikkaa,
luonto, yhteinen
hyvämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi