tiistai 30. joulukuuta 2014

rakoset...

Astun päivääni,
astun elämääni.
Heräsin unimaailmasta,
olin vieraana,
tänään kotonani.
Päiväni on ennakkosuuniteltu,
ihan
itse,
mutta rakosiin mahtuu,
täytän ne
mieluusti
mukavuuksilla,
jos kitkaa lipsahtaa,
silottelen
rakosiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...