perjantai 26. joulukuuta 2014

osaton...

Osatottoman Joulu.
Arkisin
leipäjonoissa,
kauppojen roskiksissa,
hätämajoituksissa
päänsä uneen horrastaa.
Osattoman Joulujuhla,
spektaakkeli,
jossa uskonenkeleitten
järjestön hyvä mieli
korostuu.
Uskonenkelit,
tekopyhää
lahkolaistanssijaisia.
Osaton on tyytynyt häviämään,
nielemään kunniansa,
hänestä on imetty
kaikki, paitsi
henki.
Hän hymyilee uskonenkeleille,
hekin,
hymy tarttuu.
Osaton ihminen
häipyy
uskonenkeleitten
silmistä.
Hän heille taivaspaikan varasi,
itselleen,
herra suokoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...