perjantai 5. joulukuuta 2014

usvainen aamu...

Usvainen aamu,
koirani ei välitä,
rakko ratkottaa,
merkkitulet,
kuten eilenkin,
useaan kertaan.
Narun päässä minä,
juoksuton
hullu,
ikinuori
taivaltaja,
koirani vahtaaja.
Sanoja en sanele,
loukkaannun
vähästä,
kipuja taivastelen,
olen postilaatikolla,
eloni
juhlapaikalla,
maailman
äärillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jos ihmistä ei olisi

  jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket