perjantai 5. joulukuuta 2014

usvainen aamu...

Usvainen aamu,
koirani ei välitä,
rakko ratkottaa,
merkkitulet,
kuten eilenkin,
useaan kertaan.
Narun päässä minä,
juoksuton
hullu,
ikinuori
taivaltaja,
koirani vahtaaja.
Sanoja en sanele,
loukkaannun
vähästä,
kipuja taivastelen,
olen postilaatikolla,
eloni
juhlapaikalla,
maailman
äärillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

yhteiskuntarauha,

yhteiskuntarauha on paras puolustuksemme niin hyvinä kuin pahempinakin aikoina, sillä yhteinen mieli on voimakkaampi, kuin tuliterät aseet