maanantai 8. joulukuuta 2014

toisin silmin...

Sukelsin syvälle,
pintojen
juureksille,
päivänloisteen
rajamaille,
vain kuutamo
lohdutti,
tähdet
toivoa
säteilivät.
Itsestäni tuli ystäväni,
kiitos
elämän
seurallisuuden.
Katson sinuakin,
ihan
toisin silmin,
elämän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...