tiistai 2. joulukuuta 2014

unimaa...

Ilta sammuttaa päiväni.
Asetun levolleni,
antaudun unten
unimaille,
mielen lomakeitaille.
Tyynyni asettaa pääni,
peitto hellii
kehoni,
suljen silmäni,
unimaani ovet aukeavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...