Aamu aikainen,
unisena heräilen,
unissani huonettani
kiertelen.
Takaraivossa takoo
päivän kuva.
Menoa ja meiningiä
ohjelman mahtuu,
mut uskon muidenkin
juttujen osallistuvan.
Paljon kuormaan mahtuu,
jaksankohan
iltaani ehtiä.
Unet kauniimmat unohdin, mut
yksi painajainen jäi mieliini.
Bussibysäkillä oli juopporinki,
ihmisiä, jotka ovat menettäneet
elämänsä hallinnan.
Raskaana oleva nainen oli yksi
heistä,
hän siis
vammauttaa lapsensa.
Pakkohoito olisi lapsen edun mukaista.
Onneksi minulle unta,
monellekko todellisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti