maanantai 1. joulukuuta 2014

lahtari....

Kerään itseäni,
olin kylässä,
olin olevavani,  joku muu,
esitin vieraanvaraisuutta.
Kutsusta saavuin,
käskystä poistuin,
sanoin suorat sanat.
Sainpahan sanottuani,
sainpahan
kipata mielikuormani
lahtarin pojan pojalle.
Muistin isoisäni kertomuksen, kun käpykaartilaiset 
ammuttiin kellariin,
metsäpoteroon,
Kyläänkutsujassani virtaa 
ampujien sukuveri.
Mieleni on pahoillaan, mutta
kiitollinen 
ammutuille.
Eihän karhuakaan saa talvipesälle
ampua.
Siitä tulee linnareissu,
mutta
lahtarit saivat
kunniamerkit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...