keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulupukki....

Huopatöppöset narisevat pakkaslumessa,
Joulupukki höyryää aitan vieressä.
Katson saunan ikkunasta,
olen viiden vanha.
Saunomiset hoidettiin nopeammin,
äiti pesi,
isä oli navetassa laittamassa
elukoillekkin Joulun.
Sata metriä saunapolkua,
alasti, iho höyryävänä,
katse aitalle päin,
pukki jossain sielläpäin.
Nurinniskoin hankeen tupsahdin,
mutta katseeni ei jäätynyt,
ajatukseni pukista ei karannut.
Äitiä nauratti.
Syötiin pyhä ruuat, karjalanpaistit ja muut maistuvaiset.
Söin nopiaan ja lautasen nuolin.
Koputukset porstuasta
sai rintakehäni hakkaamaan,
pukki!
  Syliin pyysi ja äiti nosti.
Siinä jännitin, etten muista
jutusteluamme.
Lahjat, juuri ne haikailemani
lojuivat kuusen
jalaksen ympärillä.
  Tämä joulu muistuu mieliini
yhä vain.
Tänäkin Jouluna muistelen ja
toivon pukkina itsekkin lapsilleni ja heidän
lapilleen saman tunteen tuntuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elintilaa,,

ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois