Rapsakka aamu,
hiljaistakin,
kylätiellä lumi ritisee
töppösteni alla
Koiraseni tallustelee kevyemmllä
askeleella,
neliparilla.
Olemme aamun ensimmäiset,
muut haistelevat meidät,
siksi ressunikin
ahkerana
puskat merkkaa.
Joulukuun seitsemäs,
eilen isänmaani kolmea vaille
sata.
Elämä narskuu
jalaksissani,
elämä on
kulkuväline.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti