perjantai 12. joulukuuta 2014

sade...

Sade, poutapäivien
kostea
litisijä,
elämän janottaja,
sisätilojen
ahtautta.
Sateen ropina
aitan peltikatossa,
enemmän, kun unen lasketut
lampaat.
Sade, litisevät varpaat
vesilammikossa,
lapsuuden hymykeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...