keskiviikko 3. joulukuuta 2014

katselen ohimenijöitä...

Katselen ohimenijöitä,
lähtisinkö mukaan vai
katselenko vain.
Riettaus mukanaan tulisi,
maailman mukana.
Kotipihani ulkoreunatkin
ujostuttaa,
vaikkei
uskottomuutta
aistini tunne.
Isänmaa, saakelin
isänmaani,
kotipihani.
Se ei anna matkaan irrota,
ei yhtiäskään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...