Räntäsade vihloo
poskeani,
kuljen, kuten
kana katseellasan,
yhdellä silmällään.
En viivyttele laiskaa
olemustani,
tahdon perille katsomaan
kummllakin,
takki naulakossa.
Ohikulkijatkaan eivät
huomioi,
mutteivathan he
kuivallakaan kulkusäällä,
elämän
poutasäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti