kesänmuisto....

Unet jäi kesken,
kello komenteli
maallisiin kilinöihin.
Aamuaurinko on kesän muisto,
nyt katuvalot
tuuraa,
tunteettomasti
näyttävät.
Kahvi maistuu,
uninen kurkku
heräilee,
suupielet itseään
venyttävät.
Kehokin itseään
noijailee päivän
menemisiin.
Evakkokissani,
kahtelee viekkan
odottvasti,
päästän ulos,
jossa
kollini
satumaita ihailee.