keskiviikko 26. marraskuuta 2014

kesänmuisto....

Unet jäi kesken,
kello komenteli
maallisiin kilinöihin.
Aamuaurinko on kesän muisto,
nyt katuvalot
tuuraa,
tunteettomasti
näyttävät.
Kahvi maistuu,
uninen kurkku
heräilee,
suupielet itseään
venyttävät.
Kehokin itseään
noijailee päivän
menemisiin.
Evakkokissani,
kahtelee viekkan
odottvasti,
päästän ulos,
jossa
kollini
satumaita ihailee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...