perjantai 21. marraskuuta 2014

aikani...

Kahtelen itseäni,
peilittömänä.
Voisin olla viisaampi,
monella tapaa
koriampi.
Mut,
olen vain
näissä puitteissa,
elämäni asusteissa.
Annathan merkin, kun on
aikani
poistua,
itse en tahdo, enkä
osaakkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat