tiistai 18. marraskuuta 2014

muistoni...

Kaivaudun muistoihin, jotka
kerran ihollani tunsin,
nyt muistoissani.
Viettämämme aika oli
intohimojen,
elämääkin vietelevämpää.
Elimme hetkellemme,
aika oli toisemme,
kunnes aikamme
aikamerkki soi.
Eron itkuiset katseet,
tuskaiset tunteet.
Kaivaudun yhä uudestaan
hetkiimme.
Sinä et tunne aikaamme,
sillä poistuit
itsesi johdattamana elämään,
jonne en yllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

aamuruuhkien jonoilija,,,

ihmisen tulisi enemmän innostua, hetkistään herätä ja hypätä hetkiin joissa voi soutaa tunteittensa merille, rantautua tyyniin hetkiin, rant...