Joku kummajainen viekoitteli minut
riettaille teille.
siellä temput jos
toisetkin.
Riettaus on naurua,
ilotonta.
Viinakset virtaa,
velat saataviksi,
uudet kattaukset ilman
uurastuksia.
Kyllästyin ainaseen
riettaan ,
ilottoman elämän viettoon.
Siellä naurettiin,
nurinpäin,
itku oli naurun
sielu.
Nyt mökissäni mirriäni
silittelen,
kaksi kulkija poikaa.
Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti