keskiviikko 17. syyskuuta 2014

muikea hymy...

Aamuaurinkoa viellä nukuttaa,
minuakin,
mutta hieman aikaa
itselleni.
Aamut on luomakunnan
heräämistä,
aamuusvan aikaa,
yön jättämää.
Aamussa  kaikki alussa,
aamussa
elämän äänet
väreilee.
Aamu on uudesti syntymistä,
aamusella ihmisellä täytyy
olla
muikea hymy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pursuaa,,,

katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin