Nyt asetun turvallein,
kuten tallissani oleva Urho,
tuo suomenhevonen.
Kakskytviis vuotta
. Urho
on ilahduttanut,
rattailla vedellyt,
selässään kannellut.
Sen liinaharjaa on monet
lapset palmikoineet,
se on lempeyttä saanut,
se on itse lempeyden ja
suomalaisuuden
perikuva.
Urholla tallissaan on oiva
kaveri,
Matti kissa.
Yhdessä ne supattelee pehkukasan
päältä,
jossa Urho turpaansa leppuuttaa.
Matti hoitelee leipomiset,
se käpälillään Urhon turpaa
painelee ja pian Urho
iloisesti hirnahtelee unisia
laitumiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti