maanantai 8. syyskuuta 2014

huomenna lekuriin...

Kissa nuoleskelee tassujaan,
jälkiään maistelee,
uusiin teroittelee.
Mirrini on roikkuvatsainen,
kiiltoturkkinen,
hyvätapainen kehrääjä.
Tykkää itse lihapuolen kesäaikana
kuppiinsa hankkia.
Talvella avitan.
Kermaa lipittää
ylet ajat,
vesikuppikin täytyy
hunajalla pestä.
Kun pitkäkseni heittäydyn,
mirrini rinnuksilleni
itseään keinuttamaan.
Siinä se aikansa, sitten
kehruu jatkuu tyynyn kulmassa.
Huomenna menemme
lekuriin,
mirrilläni on
kariesta.
Samalla valkaistaan
takahampaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...