keskiviikko 10. syyskuuta 2014

leipälapio...

Sulakasti sukkuloin
kirpputorin muistokkaassa
ilmapiirissä.
En mitään tullut ostamaan,
mut haluaisin kaikki.
Tavaroilla on muistonsa,
tavarat kätkevät tarinansa,
niillä on sielu, joita
ei netti-kaupassa ole.
Viimein ostin kahdella eurolla
leipälapion.
Lapion kanssa jutustellessa,
kadotin yksinäisyyteni,
minulle tuli sen kautta
koko iso suku pohjanmaalta,
savonmaalta,
iloisesta itäsuomesta tahi
hämeestä,
seuduilla ei väliä,
elän ja tunnelmoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

puolijumalat,,,

  alunperin ihmiselämä oli hetki, jossa ei ollut koristeita, sitten tuli puolijumalat ja sitten isommat, siksi nykyisin elämä heilastelee tu...