Tänäänkin saan hymyillä eiliselle,
hienolle mennelle.
Siitä mitään merkittävää
en muista,
vain sen, että
se johdatti minut tähän
aamuun, syksyn kauneinpaan.
Omilla taidoilla elämää taitetaan,
mutta kohtalon suurimmat
kuviot määräävät
elon sivujen kääntämiset.
Kohtalolle hymyt helskäytän,
kavereita ollaan,
toistaiseksi.
Minulla on ihmeellinen perunamaa.
Perunat ei kukkineet lainkaan,
mutta uutta perunaa on monenmonta
siemenperunan ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti