sunnuntai 14. syyskuuta 2014

vuodatan hautajaisemme...

Kuinka kaukana oletkaan,
kuinka äänettömästi etenetkään,
etenet toisaalle,
etenet minusta.
Minun hihani on sinussa,
juurtuneena.
Ikävöin,
ilosta suuriin itkuihin
taivallan,
mäkeä lasken.
Kuinka hihani juuret
syvällesi mahtuneetkaan.
Katkaisen jokeni purotuksen,
taivallan itseeni,
katkaisen kortesi,
vuodatan
hautajaisemme,
suutelen pikkuvarvastani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...