Kuinka kaukana oletkaan,
kuinka äänettömästi etenetkään,
etenet toisaalle,
etenet minusta.
Minun hihani on sinussa,
juurtuneena.
Ikävöin,
ilosta suuriin itkuihin
taivallan,
mäkeä lasken.
Kuinka hihani juuret
syvällesi mahtuneetkaan.
Katkaisen jokeni purotuksen,
taivallan itseeni,
katkaisen kortesi,
vuodatan
hautajaisemme,
suutelen pikkuvarvastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti