sunnuntai 14. syyskuuta 2014

kulkutautinen...

Mökkini on luonnonrmoilla,
tuulisten ilmojen,
aurinkoisten
päivien.
Minä, natiainen pullakahvia
litkuttelen kyökissäin,
annan katseeni akkunasta
rientää.
Minäkin luontoäiteen
pesäpallomailasta oon
pallosena
torppaani
asettunut.
Kissani,
joka ryystää maljakosta kukkien vedet
on kulkutautisten jättämä.
Hyvä ja kehräävä
kolli.
Eilenkin tyynyni vierestä nappasi
salamannopeasti ison rotan,
joka aikoi korvalehdestäni tehdä
iltapalaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jokainen päivä,,

  elämässä ei ole voittajia häviäjiä, vaan heitä jotka hetken jaksavat voivat ja sitten kumartuvat luontonsa puoleen   elämässä on kohtalono...