Kahtelen ihmisiä.
Kahtelen.
Olen metsänpoika maaseudulta, hiekkatien
päästä.
Maailmani elää korpimaisemissa,
luonnon alkuasennossa.
Olen omavarainen kotonani,
suolat ja sokerit juoksettaa
maalikyliin.
Pankkikorttikin vaatii
tunnusluvun näppäilyjä,
mut muuten eloni kukkii
luontoäidin helmoissa.
Istun kaupungin puistossa.
Kävin Ruotsissa,
siskoni luona.
Minä en kuulu tänne,
minua kiire kylmättää.
Ihmiset ovat,kuin meilläpäin
aidanseipäitä,
tunteettoman tylppiä.
Aamujunalla kolistelen kot mannuille,
siellä mieleni kylpee
juhannustansseja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
vähintään yksi lääkäripäivysteinen terveyskeskus täytyy olla jokaisessa kunnassa vanhusten palveluasuminen on turvattava kotipaikkakunnal... -
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti