sunnuntai 14. syyskuuta 2014

kengän kärjet...

Taivaan kantta pilvet pölytävät,
pyyhkivät.
Sinikantisena kirkauttaan
kannattaa.
Koristeinaan tuikkivat
timantit,
jalokivineen.
Elämä on aina ylöspäin katsomista,
kengänkärkiin
katse
sammuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pyhimykset,,,

pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut