keskiviikko 10. syyskuuta 2014

orjana....

Ainainen rahapula,
usein nuhakin.
Säästän minkä
kerkiän,
pankki on aina nopiampi.
Kulutankin säästöliekillä.
Hengitän tasatahtiin,
askeleitani mittaan
hyvään tahtiin.
Nälkää härnään tavan takaa,
se kiukuttelee navan
takaa.
Olen oppinut säästeliääksi,
viimetingaan tiliäni veloitan.
Pankki maksaa asunnostani
itselleen osuudet,
vaik siltä velkaorjuuden
lunastin.
Yhtiövastikkeet on
ihmeellisen kuluttavat.
Minulla ei ole kulut
suuria,
jätepussukoita en kantele,
kynttilät somistaa huusholliani.
Minun vuokseni ei tartte
voimaloita rakennella.
Olen yhteiskunnan
vanki, ihan vapaaehtoisesti.
Haaveilen, että mulla olis vain reppu
selässä,
kaljakoppa toisessa kädessä.
Vapaalla kädellä heiluttelisin
orjuuttajille,
finanssi keinottelijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...