sunnuntai 14. syyskuuta 2014

minun on ikävä...

Olen itseni juoksupoika,
toisinaan velttoileva,
toisinaan
jotain tekevä.
Katselen taivaanrantaa,
siellä kurkiaura
talveaan kohti,
kesämuistoissaan
suomen luonnon suvi-marjat,
jälkikasvukin
siivillään.
He minulle,
juoksupojalle siivillään vilkuttavat,
keväällä tavataan,
Minun on ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...