Olen itseni juoksupoika,
toisinaan velttoileva,
toisinaan
jotain tekevä.
Katselen taivaanrantaa,
siellä kurkiaura
talveaan kohti,
kesämuistoissaan
suomen luonnon suvi-marjat,
jälkikasvukin
siivillään.
He minulle,
juoksupojalle siivillään vilkuttavat,
keväällä tavataan,
Minun on ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti