Ilta tuli nopiaan,
aika rienisi, kuten aikojen alusta,
mutta kulutin sitä huomaamatta.
otin päivällisunetkin,
en päivällistä, vaan
ihan omanaan
pari tuntia
uniin soutelin.
Nyt olen uudestaan alussa,
kuten aamullakin.
Lähden ulos itseäni luontoäidille
kuvauttamaan.
Haluan kuulla haavan havinat
syysillan ruskottuvan
kuiskaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti