sunnuntai 14. syyskuuta 2014

vainaja....

Vein kukkia kuolleelle sukulaiselleni.
Eläissään häntä en kukittanut.
Asettelin vaasin kummulle.
Hän kutitti minua jalkapohjasta,
hän oli ennenkin humoristi,
pilke aina silmässä.
  Minua nauratti makiasti.
Hän kutitti kiivaammin.
Viereisellä lohkolla kuopattiin
kertaalleen kuollut.
katsoivat kierosti.
  Elämä on ikkunaverhojen
siirtelyjä.
Aamukahveen hörppimistä,
elämä on ajantasaista
hommaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jokainen päivä,,

  elämässä ei ole voittajia häviäjiä, vaan heitä jotka hetken jaksavat voivat ja sitten kumartuvat luontonsa puoleen   elämässä on kohtalono...