sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tanssiaiset...

Lähden illastamaan,
lähden jonninjoutavana
liikkumaan luontoon,
isänmaan helmojen
alusmaille.
Tuoksutan itseeni korpimaisemaa,
annan aisitini
luomistyötään
elättää.
Istun kannonnokkaan.
Olen.
Olen kävyn
kokoinen,
sammakon
kaltainen,
olen oravan
naapuri.
Taivaankantta en ylety avaamaan, mutta
tiedän siellä olevan tanssiaiset,
sellaiset, joissa
elämä hymyilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jokainen päivä,,

  elämässä ei ole voittajia häviäjiä, vaan heitä jotka hetken jaksavat voivat ja sitten kumartuvat luontonsa puoleen   elämässä on kohtalono...