perjantai 12. syyskuuta 2014

kaljakorin kellastuttama...

Rukoilin, kun siltä tuntui.
Hyvältä.
Kädet ristissä,
raavas mies,
anoa armoasi,
suojeluasi toivova.
Päiväseltään oon toinen mies.
Itekseen pärjäilevä,
pyylevä keijukainen.
Hymyn sulattama,
kaljakorin kellastuttama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...